Lapsuudestani asti taiteen parissa

Isä oli kuvanveistäjä ja hän teki savesta kaikkea. Hänellä oli piharakennuksessa työhuone. Kerran hänellä oli siellä oppilas jolle hän opetti ruusun tekoa. Minä olin noin 6-vuotias ja olin kavereiden kanssa leikkimässä pihalla. Tulin työhuoneelle ulkoa ja pyysin isältä savea ja vähin äänin tein ruusun siinä ja menin takaisin ulos. Isä sen poltti ja ilmeisesti tykkäsi kun oli sitten lasittanutkin sen ja kullannut reunoista. Se on minulla vieläkin tallessa, hiukan matkalla kärsinyt. Se on minun aarteeni.

Olin mallina usein isälle. Minulla on valokuva, jossa istun tuolilla pari vuotiaana ja isä tekee minusta muotokuvaa. Aikuisempana hän teki vielä 2 muotokuvaa minusta. Myös sisaruksistani hän teki muotokuvia. En ole syntynyt suurmieheksi, josta tehdään muotokuvia, vaan taiteilijaperheeseen. Äitikin kävi taidekoulun ja teki jotain töitä ja enoni oli taidemaalari.

Tein myös kouluikäisenä marsun, veistoksen omasta lemmikkimarsustani Lulusta. Tein myös bambin. Nekin on tallella. Taiteen tekeminen ei tietenkään loppunut lapsuuteeni, vaan teen edelleen taidetta - läpi ikuisuuden.

RUUSU

BAMBI

LULU  MARSU

Kauhujen päivä

Äitini vei minut elämäni ihan ensimmäiseen parturiin. Siellä kun olin parturin penkillä, niin suu rupesi väpättämään. En ihan itkenyt, mutta viittä vaille.

Sen jälkeen mentiin ihan hirveeseen paikkaan, ainakin pikkupojan mielestä. Siellä on hirveitä vehkeitäkin. VALOKUVAAN. Kuva kertoo, mitä siellä tapahtui. Tuli kauhea itku.

Enää en pelkää kameroita. Olen mielelläni valokuvassa, eikä pelota. Vielä mieluummin olen kuvaamassa toisia ja luontoa ja kaikkea silmää miellyttävää. Teen myös valokuvateoksia. Ja siitä pitäen on käyty parturissakin tähän ikään asti, kampaustyyli vain on hiukan muuttunut, eikä pelota yhtään.

Arto ennen ja nyt valokuvateos

Äitini pyörän kyydissä alla olevassa valokuvassa. Ollaanko tulossa vaikka parturista ja valokuvausliikkeestä.

Arto äidin kyydissä

Arto