Arto Mattila on stucco lustro -mies

Aamuposti kirjoitti yllä mainitun otsikon nimisen jutun 13. maaliskuuta 2010.

"Milloin mielestäsi alkaa aikuisuus? -Virallisesti 18-vuotiaana, mutta kun itse muistelen sitä aikaa, olin kaikkea muuta kuin aikuinen.

Lempikarkki? -Joskus ostan Marianneja, mutta pussi kestää pitkään.

Mikä sai sinut aikoinaan innostumaan taiteen tekemisestä? -Se on sukuvika. Isä oli kuvanveistäjä ja eno oli taidemaalari. Varhaisin työni on tallella, savesta tekemäni keramiikkaruusu, jonka tein kuusi ja puoli vuotiaana. 

Opetat myös stucco lustro-tekniikkaa muille. Onko sen oppiminen helppoa vai vaikeaa? -Kuka osaa maalata, oppii myös stucco lustro-tekniikan. Periaatteessa se on vähän kuin vesiväreillä maalaamista.

Miellyttääkö stucco lustro sinua siksi, että tekniikka on ikivanha? -Opin tekniikan 60-luvulla, jolloin sitä ei osannut monikaan. Innoistuin myöhemmin tekniikasta uudelleen, ja olen tehnyt sillä paljon töitä ja opettanut muillekin.  Myös kameralla olen tehnyt valokuvateoksia. Velipoikien kanssa aikoinaan jo aloitimme kuvauksen, kun pullojen keräämisestä sai coca-cola kameran.

Millaisia harrastuksia sinulla on? -Olen Jehovan todistaja, ja se on oma juttunsa. Kiertelen kuvaamassa luontoa, istun ja ihmettelen välillä elämän menoa.

Onko sinulla lempilausahdusta tai mottoa elämässä? -Kyllä se siitä.

Pitääkö se myös paikkansa? -Monesta hankalasta tilanteesta olen selvinnyt. Liikaa ei parane masentua, siitä on vain haittaa.

Millaiset asiat saavat sinut ilahtumaan? -Kun saa hyvän kuvan aikaiseksi, se ilahduttaa. Myös ystävät ilahduttavat.

Mikä on lempivuodenaikasi ja miksi? -Jokainen vuodenaika on hieno. Kun talvi on oikein kylmä ja lunta on paljon, se tuntuu turhan pitkältä.

Mitä asioita haluaisit muuttaa kotikaupungissasi Hyvinkäällä? -Kaupunki saisi ostaa paikallisilta taiteilijoilta hiukan enemmän töitä.

Hyvinkäätä pidetään kuvataidekaupunkina, oletko samaa mieltä? -Onhan täällä paljon taiteilijoita. Heitä pitäisi myös tukea, jotta kuvataidekaupungin maine säilyisi.

Mitä sinulle taiteilijana kuuluu tällä hetkellä? -Minulla on näyttely maalis- ja huhtikuun ajan Hyyppärän kartanossa. Esillä on stucco lustro töitä ja valokuvia. näyttelypaikkana se on hyvä, paitsi että se on viikonloppuisin kiinni.

Onko seuraavien näyttelyiden ajankohta jo selvillä? -Kesäkuussa minulla on yhteisnäyttely Hyvinkäällä Villan Voimalassa Matti metsämaan ja Marja Finerin kanssa. Joulukuussa on näyttely K-galleriassa Riihimäellä."

Nykyään en asu enää Hyvinkäällä vaan Vantaalla. Lehtileike löytyi leikekirjani välistä. Oli mukavaa kun Aamuposti haastatteli minua. Kuvanteko jatkuu edelleen myös täällä Vantaalla. Minulla oli vuonna 2013 näyttely myös mm. Hyyppärän kartanossa ja Riihimäellä kirjastossa ja kahvila Ballerinassa. V. 2014 joulukuussa tulee näyttely Hyyppärän kartanoon.

Vauhdin hurmaa valokuvateos

Kuvat: Arto Mattila

Arto

MUISTOJA VAPAASTA TAIDEKOULUSTA JA SUOMENLINNASTA

Kävin Vapaata Taidekoulua vuosina 1969–75. Koulu sijaitsi Kasarminkadulla Helsingissä, Savoy-teatterin yläkerrassa. Ensimmäinen vuosi oli vapaa kaikille ja se oli pelkkää elävän mallin piirtämistä hiilellä. Ensimmäisen vuoden lopussa tuli karsintatehtävät ja muutama otettiin jatkoon, ja minä olin niiden onnekkaiden joukossa.

Ensimmäisen vuoden jälkeen olimme joka kevät ja syksy Suomenlinnassa maalaamassa.Siellä oli Vapaalla Taidekoululla oma paikka, missä säilytimme tavaroita ja tauluja. Maalasimme ulkona maisemia päivät pitkät. Siellä tuli monta taulua tehtyä. Osa on maailmallakin. Minulla oli Minolta järjestelmäkamera siihen aikaan ja kuvasin dioja. Ne on vieläkin jossain tallessa.

Pidimme taidekoulu aikana parin kaverini kanssa taidenäyttelyitä, esim. Hämeenlinnassa ja Porissa. Taidekoulun ohjelmaan kuului myös käydä taidenäyttelyissä Ateneumissa ym. gallerioissa.

Kello 2 aikaan yöllä lähdin Hesareita jakamaan Hyvinkäällä. Nukuin ennen jakoa vähän aikaa ja jakamisen jälkeen taas vähän aikaan. Sitten lähdin Helsinkiin junalla Vapaaseen taidekouluun. Nuorena jaksoi. Illalla kun tulin kotiin Hyvinkäälle Helsingistä ja kävelin nakkikioskin ohi, sieltä tulvahti houkutteleva tuoksu nenääni. NAM NAM. Joskus poikkesin ostamaan kuuman koiran. Mutta useimmiten äidin ruokapöytä houkutteli köyhää taideopiskelijaa enemmän ja kiirehdin askeleitani nopeammin mitä lähemmäs koti tuli. 

Suomenlinnan keväät ja syksyt jäivät erityisesti mieleeni. Se on niin hieno paikka, että vieläkin joskus tekee mieli vaimon kanssa käydä. Aiheita löytyy pikaluonnoskoneella eli kameralla otettavaksi. Enää ei viitsi siellä maalata paikan päällä. Kuvia riittää kotona, mistä maalata.

Suomenlinnasta, kuva: Arto Mattila

Suomenlinnan amppari, valokuvateos vuodelta 2007: Arto Mattila



Arto

Kuumailmapallo

Hyvinkäällä lenteli usein asuntoni yli kuumailmapalloja. Riippui tuulesta, missä ne milloinkin lenteli. Välillä niitä oli viisikin kerralla lentelemässä.

Kerran kesäpäivänä minun luonani oli ystävä käymässä. Hän luki Hesaria kaikessa rauhassa ja minä olin tietokoneella skannaamassa kuvia. Oli kuuma kesäpäivä ja parvekkeen ovi oli tietysti auki. Sitten yks kaks rupesi kuulumaan kovaa kohinaa. Ihmettelin, mikä täällä kohisee. Kirjoituspöytäni oli parvekkeen oven vieressä. Yks kaks iso kuumailmapallo peitti näkymän. Asuin kolmannessa kerroksessa. Huusin kaverille, "Tuus katsoon mitä täällä näkyy". Kaveri tuli tietysti katsomaan. Iso punainen pallo peitti näkymän, mutta meni koko ajan eteenpäin. Otin heti kameran ja menin parvekkeelle ottamaan kuvan. Ehdin napata kuvan kun pallo oli seuraavan parvekkeen kohdalla. Talon parkkipaikan kohdalla se sai sitten kuumaa ilmaa sisäänsä niin paljon, että se lähti ylöspäin. 

Tuttavaperhe sanoi myöhemmin, että ikinä ei ollut nähnyt kuumailmapalloa niin lähellä, kun se oli puitten latvojen korkeudella. Minä meinasin, että sehän oli korkealla, mitä te näitte. Meillä se pallo oli kolmannen kerroksen kohdalla.

Tarjosin kuvaa Aamupostiin. Siitä lähtien se on ollut lehden mainoksessa.

Kuva: Arto Mattila

Kuva: Arto Mattila

Kuva: Arto Mattila

Arto