Elämäni ensimmäiset näyttelyt – tästä se alkaa

Veistos- ja maalausnäyttely Mauno ja Arto Mattila

Ensimmäinen näyttelyni oli Rovaniemen kirjastossa yhdessä isäni kuvanveistäjä Mauno Mattilan kanssa 14–19. lokakuuta vuonna 1969. LAPIN KANSA kirjoitti siitä 15.9.1969:

"Arto Mattila on valinnut aiheekseen värien käytön ja nuoresta iästään huolimatta hänkin on saanut jo Nuoren Voiman Liiton I palkinnon. Hänen öljytyönsä muotokuva-aiheiden ohella käsittävät myös asetelma-aiheita ja edelleen hänen grafiikkaryhmänsä, joissa on kivipiirroksia ja kuivaneulatöitä osoittavat vakavaa pyrkimystä taiteen itsenäiseen toteuttamiseen. Öljytöissä semminkin värien herkkä ja samalla rikas käyttö lupaa tulevaisuutta tälle nuorelle maalarille."

HYVINKÄÄN UUTISET kirjoitti 12.10.1969: "Lokakuun 14. päivänä avaa hyvinkääläiset Mauno Mattila yhdessä poikansa kanssa taidenäyttelyn Rovaniemen kirjastotalolla. Arto Mattila, hänen poikansa, on vasta 21-vuotias, mutta osoittaa etteivät omenat putoa kauas puusta. Hänet on palkittu monissa Nuoren Voiman Liiton kilpailuissa, mm viimeksi ensi palkinnolla. Hänen alansa on maalaus, jossa hän etsii tietään niin abstraktissa kuin naturalistisessa ilmaisussa. Hänen grafiikkansa herättää myös huomiota."

Vuonna 1969 Hyvinkään taidekoulun yhteisnäyttelyssä oli töitäni. Samana vuonna minulla oli yhteisnäyttely Strindbergin galleriassa isäni kanssa. KAUPPALEHTI 12.12.1969 kirjoitti siitä mm: "Figuratiivisessa mustavalkoisessa grafiikassa on miellyttävää otteen ja sävyjen tuoreutta." HYVINKÄÄN SANOMAT 12.12.1969 kirjoitti: "Mauno ja hänen poikansa Arto Mattila avasivat viime perjantaina yhteisen näyttelyn pääkaupungissa Strindbergin taidesalongissa. Arto Mattilan pienissä kuivaneulatöissä on jo kohtalaista piirtämisen hallintaa ja aiheiden pelkistämistä oikeassa suhteessa oleelliseen. Varsinkin kahta hyönteistä esittävät 'ystävykset' ja pari kukka-aihetta ovat onnistuneita. Ikkunasta nähty 'Naapuri' lito on aiheessaan perinteinen, mutta hyvin tehty. Värillisistä monotypioista jää parhaimpina mieleen 'Varis', ja 'Iso ja pieni varis', sekä hentoinen liikettä kuvaava 'Lintunen'. Nämä kaikki mainitut monotypiat muistuttavat suuresti joitakin herkkiä japanilaisia maalauksia. Tämä ei ole kielteistä, vaan päinvastoin myönteistä, että osaa käyttää väriä herkästi ja yhdistää niitä niin ettei synny raskaita lintuja. Arto Mattila nuoresta iästään huolimatta on saanut kokoon tasapainoisen näyttelyn. Mustavalkoinen tukee värillisiä töitä ja näin ne yhdessä muodostavat kuvan nuoresta tekijästä. Lupauksia herättäviä ovat hänen työnsä."

1970 töitäni oli Kotkan teatteritalolla ja Taidetapahtuma Artissa Hyvinkäällä Pilventiellä sekä Strindbergin galleriassa Mauno Mattilan kanssa.

1970-luvulla minulla oli lukuisia näyttelyitä eri puolilla, mm Hyvinkäällä ja Hotelli Tornissa sekä yhteisiä näyttelyitä isäni Mauno Mattilan, enoni Tapio Hailin, taiteilijakavereideni Bo Melanderin ja Keijo Falkin kanssa.

Hotelli Tornin näyttelystä Hyvinkään sanomat mainitsi mm, että "Kainuun maisema on vaikuttava, luminen kuusikko puhuttelee".

Taustalla Kesäyön unelma öljyvärityö ja maisemia hotelli Tornissa v. 1973

Lehtileikkeitä näyttelyistä 1970-luvulla

Arto toivottaa oikein hyvää jatkoa

Katso myös kotisivujani: www.artorbmattila.fi ja www.artorbmattila1.fi sekä www.picasaweb.google.fi/mattilaarto

Kytäjä, taiteilijan ja valokuvaajan inspiraation lähde

Isäni oli Kytäjältä kotoisin, myllärin poika. Hän joutui15-vuotiaana hoitamaan myllyä, kun hänen isänsä kuoli. Mylly oli kosken rannalla. Ensimmäisen öljyvärityöni maalasin tästä paikasta, isän synnyinsaunasta. Enoni nimittäin tuli käymään muovikassin kanssa meillä Hyvinkäällä. Siellä oli vanhoja öljyvärituubin jämiä. Hän sanoi: "Rupeehan sinäkin poika maalaamaan." Ja siitä se alkoi. Sitä ennen olin piirtänyt ja veistänyt. Olin saanut piirtämisestä ja koruista palkintojakin.

Isäni synnyinsauna: Öljyvärityö 1967

Nuorena kävin maalaamassa Kytäjällä. Isä vei joskus ja tuli hakemaankin, joskus olin kavereiden kanssa tai enon kanssa. Pystytin maalaustelineen hienoon paikkaan mikä silmiä hiveli ja rupesin töihin.

Kun hankin järjestelmäkameran, sitten sinne tuli mentyä kuvaamaan. Velipojankin kanssa kun läksimme minne ilmansuuntaan tahansa, löysimme itsemme lopulta Kytäjältä. Kuvasin syksyllä ruskamaisemaa, talvella pakkasta ja joka vuodenaikana löytyi jotain. Keväällä siellä on tulva-alueella toistasataa joutsenta, se on niiden huilipaikka. Nyt digiaikana kamera on minulle pikaluonnoskone. Jostain sopivasta valokuvasta voi tehdä stucon tai jotain, ja mikä ettei, vaikka veistoksen. 

Kytäjällä on monipuoliset maisemat. On järviä, jokia, kallioita ja lampia. Mitäpä se taiteilija muuta kaipaa.

Aurinko nousee Kytäjällä 29.5.2010 klo 04.30
Kuvannut Arto Mattila

Joutsenten levähdyspaikka tulva-alueella
Kuvannut Arto Mattila

Kuvannut Arto Mattila

Joutsenten kahakka
Kuvannut Arto Mattila

Aamu Kytäjällä 4. marraskuuta 2006

Arto

Pariisi–Arton ensimmäinen kuvausreissu 1972

Hyvinkään Sanomissa oli mainos linja-automatkasta Pariisiin vuonna 1972. Äitini yllytti minua, että menepäs poika käymään Pariisissa. Se oli nuoren pojan pussillekin sopiva. Niinpä lähdin. Isä vei minut linja-autolle ja matka alkoi.

Auto meni Hyvinkäältä ensin Turkuun, sieltä Tukholmaan, Kööpenhaminaan, Hannoveriin ja Luxemburgiin, ja sieltä Pariisiin. Olimme teltoissa leirintäalueilla yötä. Minä lainasin velipojalta teltan, kahden nukuttavan harjateltan. Siihen mahduin nukkumaan tavaroideni kanssa. Lainasin isältä Yashica kameran. Se oli filmikamera, taisi olla yksi rulla mukana.

Siellä se Hyvinkään poika pian käveli pitkin Chanceli Cheeta iso patonki kädessä, ilman paperia tietenkin ja ihmetteli että eikö täällä saa edes paperia leipään. Patonki vaan isketään kouraan kaupassa ja menoksi. Sitä minä ihmettelin kun kavereitten kanssa mennessäni järsin patonkia. 

Siitä on niin hirveen kauan aikaa, ettei muistikuvat ole kovin tarkkoja, mutta tunnelma oli kiva. Kävimme esimerkiksi taiteilija kaupunginosassa Montmartren kukkulalla, Eiffel-tornilla, Versaillesissa, Notre Damen katolla ja Riemukaarella (Art de Triomphe). Kävimme myös Louvressa Mona Lisaa katsomassa, yllätys että se oli niin vietävän pieni. Kävelimme pitkin Seinen rantaa ja katselimme maisemia. Ainakin yhden kuvan otin eräästä Seinen sillasta. 

Olisi ihan kiva mennä uudestaan nyt vaimon kanssa ja hyvinkin todennäköisesti tulisi kuvattua enemmän kuin yksi vaivainen filmirulla. Kuvan laatukin olisi huomattavasti parempi kuin ikivanhalla filmikameralla.

Arto Eiffel-tornin juurella 1972

Seinen siltojen alla 1972

Pariisi Notre Damen katolta nähtynä v. 1972

Arto

Valokuvauksesta

Kamerani on Sony a 77 ja Sony a 700 sekä Konica Minolta Dynax 7 D. Ne ovat digijärjestelmäkameroita. Lisäksi on liuta filmikameroita. Digikameroilla nykyisin teen valokuvateoksia ja pikaluonnoksia stuccoon ja muita kuvia. Luontokuva kiinnostaa ja kaikki mikä näyttää silmästä kivalta.

Ensimmäisen kamerani sain coca-cola pullon korkeilla. Se oli Agfa Iso-Rapid 1F. Se oli hirveän hyvä kamera olevinaan. Tästä se alkoi ja siitä on kauan. Kamerani ovat ajan saatossa muuttuneet järjestelmäkameroiksi ja nykyään digijärjestelmäkameroiksi.

Näillä otetuista kuvista teen sekä stuccoja että valokuvateoksia. Valokuvia, stuccoja ja valokuvateoksia myyn kaikille jotka vaan haluaa. Tervetuloa. Näyttelyitä pidän aina silloin tällöin.

Minulla on monenlaisia valokuvia esimerkiksi: auringonlaskuja, pilviä, kukkia, Kolin maisema, Hyvinkäältä paljon, Hyvinkään ympäristöstä, Kytäjältä Joutsenia, elikkä kaikkea mikä näyttää silmästä hyvältä. Filmikameran aikana kertyi diakuvia paljon. 

Kerran Hyvinkäällä istuin ystävän kanssa olohuoneessani. Kohinaa rupesi kuulumaan ja ryntäsin parvekkeelle katsomaan, mikä siellä kohisee. Iso kuumailmapallo peitti yks kaks näköalan. Onneksi kamera oli lähellä, otin äkkiä kuvan. Asuin kolmannessa kerroksessa. Kuva on Hyvinkään Aamupostissa vielä nykyäänkin jossain mainoksessa esillä. 

Näillä sitä on kuvattu

www.artorbmattila.fi

www.picasaweb.google.fi/mattilaarto

Cafe Ballerinan näyttely Riihimäellä

elo-syyskuussa 2013

Siellä ne roikkuu seinällä nätisti, menkää katsomaan, 5 stuccoa ja 1 valokuvateos. Cafe Ballerina on Riihimäen rautatieaseman vieressä Matkakeskuksessa. Se on auki ma-to 10-15 ja pe 10-14. Siellä on maittava lounas ja kahvia ja pullaa saa. Samalla voi ihailla stuccoja. 

Loka-marraskuussa on veljeni Tapani Mattilan veistoksia esillä.

Maya intiaanit

Stuccoa käytettiin paljon renesanssin aikana Euroopassa. Mutta myös Maya intiaanit tekivät stuccoja. Näin telkkarissa ohjelman joku vuosi sitten, jossa kerrottiin heistä. Sen mukaan stucco oli syynä siihen, että he joutuivat aikanaan lähtemään sieltä. Totta vai tarua, saattaa ollakin totta. Stucco tarvitsee kalkkia ja se tulee polttamalla. Siihen aikaan oli sähköä erittäin huonosti saatavilla. Niinpä he hakkasivat kaikki metsät saadakseen kalkkia. He nimittäin koristelivat hallitsijoidensa hautoja stucoin. Niitä on löydetty viime aikoina ja ne ovat säilyneet.

jatkoa

Kesäkuun ajan minulla oli myös Riihimäellä näyttely, nimittäin Riihimäen kirjastossa. Siellä oli parikymmentä stucco-lustro maalausta ja muutama valokuvateos. Aamuposti haastatteli minua, ja teki ison jutun. Siinä kerrottiin esim. Koskimelontaa taulusta. Tein sen valokuvasta, jonka otin Nurmijärven Myllykoskella, kun siellä on SM-koskimelontakisat. Se oli hurjaa touhua, en kyllä menisi, henkikulta on senverran kallis. Mutta stucon tein. Minua innoittaa luonto ja kaikki mikä näyttää mukavalta silmässä. Kameraa käytän pikaluonnoskoneena. Malli pysyy aina paikallaan sen jälkeen, eikä valita.

Koskimelontaa ja Tyrskyt

Riihimäen kirjaston näyttely

ARTON TAIDESIVUT

8.8.2013


STUCCO-LUSTRO

Stukko on seinien koristeluun käytetty materiaali, eräänlainen muotoiltava rappaus, jota valmistetaan kipsistä, kalkista, hiekasta, vedestä sekä väreistä ja erilaisista sideaineista. Stukkokoristeet ovat tyypillisiä reliefejä tai erilaisia ornamentteja. Niitä on käytetty erityisen taitavasti muinaisessa arabien taiteessa. Länsimaissa se oli erityisen suosittua barokin, rokokoon ja uusklassismin aikana.

Stucco-lustro on italiaa ja tarkoittaa suomeksi kiiltorappausta.

1969 menin Yrjö Randeliinin stucco-lustro kurssille. Siellä sain opetuksen stucco-lustro maalaukseen. Sen kurssin jälkeen tein muutaman stucco-maalauksen. Sitten tein taas öljyvärimaalausta, kunnes huomasin käydessäni näyttelyissä, että kukaan ei maalaa stuccoja. Innostuin taas tekemään niitä ja öljyvärityöt jäi vähemmälle. Ja innostusta on riittänyt tähän päivään asti ja loppua ei näy, ideoita riittää.

Stukon teossa on monta työvaihetta. Lopussa lakka saa värit hehkumaan aivan eri tavalla kuin öljyväritöissä, jolloin syntyy hohtava marmorimainen pinta. Olen opettanut stucon tekoa Pohjanmaata myöten ja kotona. Opetan  mielelläni stuccoa vieläkin sopivaa korvausta vastaan.

Minulla on tällä hetkellä näyttely Riihimäen Cafe Ballerinassa elo- syyskuun ajan. Siellä on näytteillä 5 stucco-lustro työtä ja 1 valokuvateos.

Pidän stucco-lustro maalauksesta koska värit hehkuu eri tavalla verrattuna öljyväreihin ja niitä on kiva tehdä.

Kurki jolla on kevättä rinnassa, stucco-lustro.

Arto toivottaa erittäin hyvää jatkoa kaikille.
artorbmattila.fi
kuvia näkyy myös    www.picasaweb.google/mattilaarto