Hesarin uusiokäyttö

Olin aikoinaan lehdenjakana Hyvinkäällä. Jaoin Hesaria, Hyvinkään Sanomaa, Uutta Suomea, Kansanuutista, Demaria. Herätys oli kahden kieppeillä, fillarilla laatikolle, lehdet kyytiin ja jakamaan. Myöhemmin jaoin autolla. Ensimmäisen kerran olin jakajana taidekoulun aikaan. Aamulla nukuin vähän kierroksen jälkeen ja sitten menin junalla Helsinkiin kouluun. Myöhemmin, kun olin työttömänä, menin Hesarin konttoriin kysymään töitä ja minut palkattiin saman tien. Olin siellä kauan. Päivät jäi vapaaksi, pystyin maalaamaan ja tekemään omia juttuja. Kerran kun olin jakamassa lehtiä, tiesin että aamuyöllä on tulossa auringonpimennys. Jätin jakamisen kesken ja ajoin autolla Kytäjälle kuvaamaan. Sain hienot kuvat. Se oli filmiaikaa ja ne on minulla dioina. Tulin takaisin ja jatkoin piirin jakamista loppuun.

Olin tehnyt joskus veistoksia nuorena. Ensimmäinen veistos, joka on tallessa, on tehty 6 1/2 vuotiaana. Se on ruusu ja isä kultasi ja poltti sen. Maalasin ensin öljyväritauluja, ja sitten stucco-lustroja. Ajattelin, että haluan tehdä joitakin veistoksia myös. Isä teki pellistä veistoksia, mutta jos minä olisin ruvennut hakkaamaan pellistä olohuoneessa, olisin saanut häädön. Niimpä keksin,että aaltopahvi ja hesari olisivat hyvät materiaalit. Ei tule ääntä. 

Tein mm. leijonia, lentävän joutsenen ja karhun. Karhussa on stucco-lustro tausta. Joutsen oli näyttelyssä Wilhelmiinassa Helsingissä, jonne se näytti sopivan hyvin. Asukkaat ja hoitajat tykkäsivät siitä paljon, ja olivat pahoillaan kun vein sen pois. Kyllähän minä sen olisin myynytkin mielelläni. Se on vielä minulla kotona, ja myynnissä. Karhua on ihailtu tosi paljon näyttelyissä, viimeksi Riihimäellä keväällä. Leijonat koristavat kotini yläkerran rappukäytävää. 

Kun olen joskus jakanut Hesaria, nyt se on ollut minulla uusiokäytössä. Siitä saa vaikka mitä yhdessä aaltopahvin kanssa. Mielikuvitus on ainona rajana.

Saalis kiikarissa

Lentoon lähdössä

Leijonat

@ Arto Mattila