Tulipa käytyä Kreetalla

Talvipakkasella tuli aina mieleen, että olisi kiva käydä jossain lämpimässä paikassa lomalla. Kuinka ollakaan, haaveeni toteutui toukokuun alussa 2013. Tilasimme vaimoni kanssa hyvissä ajoin matkan Kreetalle. Valmistauduimme niin, että luimme selostuksia paikasta, sen luonnosta ja mitä siellä voisi tehdä.

Matka Kreetalle kesti lentokoneella vain 3 tuntia. Kun läksimme kotoa Vantaalta, meidän nurkalla oli lumikasa. Kun astuimme lentokoneesta ulos, mukava lämmin tuulenhenkäys siveli kasvoja.

Nyt pohjoisen lumimaan mies näki Euroopan eteläisimmän rannan. Meren takana olisi seuraavaksi Afrikka. Vesi oli kyllä kylmää, mutta ilma lämmin, tuli suorastaan hiki. Piti varoa, ettei polta nahkaansa, kuten jotkut näkemämme ihmiset.

Kävimme muutamalla retkellä. Näimme aivan mahtavia vuoria ja kukkivia puita ja merenrantaa. Kreetan vuoret tekivät vaikutukset. Kävimme vuoristossa myös kahdella pienellä junalla, joka kulki maantietä pitkin. Tutustuimme siellä oliivinviljelijöihin ja muihin maalaistaloihin ja ihmisiin. Maisemat olivat mahtavia. 

Kreetalla tuli otettua valokuvia järjestelmäkameralla noin 1000 kpl. Ne on tietokoneella ja niistä olen teettänyt kaksi valokuvakirjaa.

Hanian kaupungissa oli venetsialainen satama. Siitä aiheesta tein stucco-lustro taulun, jonka kuva on alla. Taulu on vielä myytävänä minulla, ja se on ollut jo muutamassa näyttelyssä. Ajatuksissa on, että tekisin lisää tauluja Kreeta aiheesta. Tämä onkin ainut etelän matka viime aikoina. Kreeta oli niin luonnonkaunis paikka, että voisin lähteä sinne uudellee, ja vaimoni on samaa mieltä. Kun palasimme kotiin, lumikasa oli jo sulanut. Jäi ikävä sitruuna- ja appelsiinipuita, oliivipuita ja vuoria.

Hanian venetsialainen satama. Stucco-lustro

Arto ja Vuokko puutarhassa vuoristossa

Arto